torstai 27. lokakuuta 2016

Luettu: Luciferin oppipojat, JP Koskinen (2016)



Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 08/2016 (kirja, e-kirja)
Sivumäärä: 293 s. (kirja)


Luciferin oppipojat oli minulle yksi vuoden odotetuimpia kirjoja. Suomessa julkaistaan harvoin avaruuteen sijoittuvaa tieteiskirjallisuutta. Juha-Pekka Koskinen on onnistunut siinä missä moni suomeksi kirjoittava spefi-kirjailija on joutunut nuolemaan näppejään: ylittämään kustannuskynnyksen avaruusseikkailulla. Koskinen on kirjoittaa niin historiallisia romaaneja kuin lastenkirjojakin. Hän kykenee mihin vain. Tämän lisäksi 47-vuotias filosofian maisteri pitää Savurenkaita blogia, missä hän kertoo kirjailijan elämästä.

Luciferin oppipojat kirjan esittelyteksi kustantajan sivuilta:
Avaruusaluksessa vihamiehet on helppo pitää lähellä.Olemme syvällä 2100-luvulla, kun kapteeni Gabriel Bonhomme XIV saa tärkeän tehtävän. Hänen on miehistöineen kuusi ihmistä -, kaksitoista nukkuvaa kyborgia - lennettävä Olympoksen planeetalle tukahduttamaan kyborgien kapina. Sen pitäisi olla rutiinikeikka, mutta avaruudessa ei sellaisia ole. Heti aluksi alus saa salaperäisen viestin, joka varoittaa miehistöön piiloutuneesta luopiosta. Inventaariossa miehistö löytää varastosta ylimääräisiä aseita ja pelastuskapseleita. Miksi ruokaa kuluu enemmän kuin kuusi miehistön jäsentä syö?Eikä Bonhomme itsekään ole ihan tavallinen avaruuden kiertolainen. Maan päällä hänet tunnetaan miehenä, joka tappoi Jumalan. Hänen omat poikansa ovat kohdanneet loppunsa avaruuden kylmässä sylissä. Pian Bonhommelle selviää, että Olympoksella ratkeavat sekä hänen oman menneisyytensä salaisuudet että koko ihmiskunnan tulevaisuus.Luciferin oppipojat on kova, yllättävä ja korulauseita kaihtava suuri seikkailu uskosta, petturuudesta ja ihmisyydestä. Kiinnittäkää turvavyönne, valmistautukaa lähtökiihdytykseen sinne, mistä ei ole paluuta.
Esittelyn perusteella olin valmis hyppäämään tarinan kyytiin ilman turvavöitä. Ja se kannatti, koska viihdyin kirjan parissa. Tyyliltään teos on puhdas, mutta ei liian kiillotettu. Kerronnassa on särmää ja teksti ilahduttavan selkeää. Onnekseni Koskinen ei ole dumpannut kirjaansa turhaa tieteissälää. Tarina ja henkilöhahmot ovat etualalla, mutta siitä huolimatta Luciferin oppipojat on rotupuhdas tieteiskirja.  

Avaruusaluksen miehistöstä tuli minulle mielikuvia monesta eri elokuvasta. Koskinen ei ole kirjoittanut karikatyyrejä vaan eräälaisen kunnianosoituksen. Tieteisseikkailuiden ystävälle Luciferin oppipojat on kuin irtokarkkipussi. Osa karkeista on tuttuja ja toiset yllättävän kirpeitä. Yhtä kaikki tämä kirja on hyytävä seikkailu avaruuden tyhjiössä. Kertojana toimii aluksen kapteeni Bonhomme, jonka kylmäverinen vainoharhaisuus herättää halun tietää enemmän ja tarinan edetessä lukijalle selviää kuinka hän tappoi Jumalan ja mitä hänen pojilleen tapahtui.

Jännityksen lisäksi Koskinen tarjoaa lukijalleen pohdittavaa niin ihmiskunnan historiasta kuin tulevaisuudestakin. Mietittävää riittää niin ihmisen perisynneistä, pahuudesta ja kyborgien oikeuksista. Koskinen luonnehtii teostaan tulevaisuuteen sijoittuvana historiallisena romaanina, mikä kuvaakin kirjaa hyvin. Kaikki selviää lopussa.

J.P. Koskinen on nähtävissä ja kuultavissa tänään alkavilla Helsingin kirjamessuilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti