Mesnières-en-Brayn linna

Lähellä Neufchâtel-en-Brayn kaupunkia, Ylä-Normandian nummien keskellä, Rouenin ja Dieppen välimailla, nousee vehreyden keskeltä satumaisen kaunis satujen linna.

Château de Mesnières-en-Bray

Kävin katsomassa asuinseutuni loistokasta historiallista maamerkkiä ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. Kurkkasimme ujoina linnanportin raoista. Linna oli silloin kiinni ja lähempi tarkastelu jäi siihen. Muutama kuukausi myöhemmin linna paloi. Tuli oli saanut alkunsa katon remonttitöistä ja se tuhosi lopulta suuren osan linnan sisätiloja, kattoja ja vaurioitti rakenteita.

Siitä lähtien linna on ollut remontissa. Kymmenen vuotta. Ja nyt se on valmis. Linnan pitäminen on jatkuvaa uudelleen rakentamista. Mesnières'issä on ollut jonkinlainen linnoitus varhaiskeskiajalta lähtien. Sitä on vuosien mittaan laajennettu, purettu, rakennettu uudestaan, paranneltu, korjailtu ja muotivillitysten mukaan lisäilty torneja, puutarhoja, lisäsiipeä ja koristeluja.

Pääpihan remontoitua julkisivua.

Linnan nykyinen ulkomuoto kuoriutui munastaan 1700-luvulla. Linna vaihtoi siihen aikaan useampaan otteeseen omistajaa ja päätyi jopa Ludwig XV:sta käsiin, joista se vaihtokaupattiin markiisi Michel Charles Louis de Biencourt'ille. Markiisit pakenivat 1791 Lontooseen ja sen jälkeen linna toimi vankilana, sairaalana, orpokotina ja lopulta yksityisenä oppilaitoksena, jossa opiskellaan nykyään puutarhan- ja metsänhoitoon ja ympäristöön liittyviä ammatteja.

Yksityiskohta lattiakaakeleista.

Normandiassa on paljon pieniä linnoja. Suurin osa niistä on joko keskiaikaisia rauniokasoja tai sitten 1800-luvun loppupuolella rakennettuja punatiilisiä suuria kartanoja, joita château'n ostaneet tai perineet mieluummin nimittävät château'ksi. Châtelain(e) on nimitys, joka annetaan linnan omistavalle henkilölle, oli hän sitten aatelinen tai ei. Mutta kyllä he hienon nimityksen ansaitsevat, koska linnan omistaminen on todellinen taakka.

Julkisivun antiikki-aiheinen koristemedaljonki.

Linnan ylläpito maksaa paljon. Ja sitä on jatkuvasti korjattava. Näin ollen ei ole ihme, että Ranskassa on paljon linnoja myytävänä. Ja toisinaan huokeaan hintaan, varsinkin siinä vaiheessa kun châtelain on teettänyt hinta-arvion putki-katto-sähkö-asbesti-remontista. Luen mielelläni linnaelämästään kertovien onnellisten linnanomistajien haastatteluja lehdistä. Ei käy yleensä kateeksi. Enimmäkseen heidän aikansa menee remontointiin, silloin tällöin linnaa näytetään turisteille. Mutta he ylläpitävät paikallista ja kansallista kulttuuriperintöä ja ehkä vuosisatojen ajan vaalittua sukulinnaa.

Ovi historiaan.

Joskus linnat saavat julkista rahaa. Usein eivät. Ja silloin ne päätyvät hotelliketjujen ja/tai öljyprinssien omistukseen. Siinä tapauksessa linnasta tulee paikka, jonne tavallinen pulliainen ja historian ystävä ei pääse. Sen tähden olen erityisen ylpeä ja onnellinen, että seutuni satulinna remontoitiin julkisin sekä lahjoituksina saaduin varoin, ja että se seisoo yhä paikallaan entistä ehompana ja ylväänä ottaa vastaan vierailijoita.

Linnan vanhempaa osaa.

Valitettavasti linnan sisätiloissa ei ole paljoa nähtävää. Tuli tuhosi suuren salin, jota pidettiin mestarillisena puutyön esimerkkinä, ja joka tapauksessa linnasta oli riisuttu suuri osa sen entistä loistoa jo vallankumouksessa. Se ei estä historian ystävää ihailemasta valtavaa kaunista rakennusta, sen puistoa ja naureskelemasta linnan kanoille.

Les châtelaines.

Linna on minulle myös inspiraation lähde. Se on toiminut mallina tarinani linnalle ja sitä asuttaneelle mahtisuvulle. Historia ja tarina sekoittuvat päässäni yhdeksi ja samaksi sopaksi.

Mesnières-en-Brayn yli 500-vuotias (osittain) renessanssi-linna on yleisölle avoin pääsiäisestä lokakuun loppuun viikonloppuisin ja juhlapäivinä kl. 14h30 - 18h30 ja heinä- ja elokuussa joka päivä samoilla aukioloajoilla (paitsi tiistaisin, jolloin linna on kiinni!!!). Linna löytyy saman nimisen kylän keskustasta seuraamalla linnalle vievää opastusta. Linnan pääportin edessä on muutaman auton parkkipaikka. Linnan puistoa voi käydä katsomassa muihinkin aikoihin. Sisäänpääsymaksu on aikuisille 4 euroa ja linnan puisto 2 euroa (linnan omien sivujen mukaan). Me vierailimme puistossa ja linnan pihalla ilmeisesti omine lupinemme ilmaiseksi, kun kukaan ei tullut mitään kyselemään, eikä missään lukenut saako vai eikö. Oma lupa on usein sovellettavissa, ellei sitä ole varta vasten kielletty.

Vinkkinä pyöräturisteille: Mesnière-en-Bray sijaitsee London-Paris Greenwayn varrella (l'Avenue Verte ranskaksi).

Miten tästä ei voisi inspiroitua?