Komeetat ovat kuin kissoja, niillä on häntä ja ne tekevät mitä haluavat.
Jos haluatte tietää, mitä todellinen kärsivällisyys tarkoittaa, odottakaa komeettaa. Vaikka niitä matkaa aurinkokuntamme halki useampi joka vuosi, ani harva näkyy pelkin paljain silmin...jos silloinkaan. Viime maaliskuussa aikeeni olivat mitä päättäväisimmät ja toimeliaana seisoin kiikarit kaulassa talon ja pellon välissä ja tiirasin juuri laskeneen auringon suuntaan. Etsin. Etsin monta iltaa ja sain kokea komeetan metsästäjän karvaan pettymyksen. PannStars oli kuin pieni porsas komeetaksi. Se piiloutui iltahämyyn häntineen kaikkineen eikä suostunut minulle näyttäytymään. Kirottu Normandian kostea taivas, puin nyrkkiä pellolle.
Pettymys oli pahin pojalle, joka ei ole koskaan komeettaa nähnyt. Selitin, että tuleepa noita muitakin. Olkaamme kärsivällisiä. Minun oli helppo puhua, koska olen itse jo kaiken nähnyt Halleystä Hale-Boppiin.
Puoli vuotta myöhemmin jännitys loppuvuoden suurta komeettaa kohtaan kasvaa. Hiljaa mielessäni suunnittelen, miten ikuistaa mielen kartalle ISON-komeetta. Uskottelen että koska sillä on tuollainen nimi, niin pakkohan sen ISO ON olla. Kuvittelen sen pyrstön levittäytyneenä pellon laidalta toiselle vasten tähtimerta ja planeettojen loistetta. Ja kaikki tuo jälkikasvun "whooo"t korvissa soiden.
On aika heittää hiljainen toive, eräänlainen mantra, universumin seinättömiin saleihin: tulkoon siitä ISON!
Kuvia syksyn odotetuimmasta Spaceweather'in kuvagalleriassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti