Mobiili-koti valtameren rannalla ja muita loma-aivoituksia

Tulin takaisin. Nyt se on ohi se loma sitten. Kesä sen sijaan tulee vasta ensi viikolla, mutta minun ei tarvitse siitä enää huolehtia. Jostain syystä, jota en ymmärrä, kutsutaan tähän sateiseen ja kylmään vuodenaikaan sijoittuvaa lepokautta kesälomaksi.

Vietin omani Bretagnen Quiberonilla (issa? se on niemi tai melkein saari eli presqu'île). Ja hyvin monen keskiverto ranskalaisen tavoin olin valinnut majoituksekseni kämpingin. Jos et vielä tiedä, mitä ranskalainen keskiverto lomailu on, katso Camping!

Ranskassa leirintäalueella lomailu on yhtä normaalia kuin Suomessa makkaran syönti. On niitä, jotka välttävät, ja niitä, jotka eivät elä ilman. Paitsi että ranskalainen kämping on vähän eri juttu. Niitä on ensinnäkin montaa eri kategoriaa (tähdillä tai ilman).

Viiden tähden kämpingiltä löytyy luxus mobil-homet, useampi uima-allas, usein myös sisäuima-allas, eri leikki- ja pelikentät, ravintola, marketti, turistitoimisto, järjestettyä ohjelmaa jne. Se on lapsiperheen paratiisi. Lapset puuhaavat kavereiden kanssa aamusta iltaan ja vanhemmat voivat vihdoin keskittyä vaikka romaanin kirjoittamiseen. Tai Tour de Franceen.

Ja jos vuokraa MH:n, ei tarvitse kainostella yleisissä vessoissa/suihkuissa... Niin se on itse asiassa kuin joukkomökkeilyä. Naapuri on ihan vieressä ja siltä se myös kuulostaa. Ei pidä unohtaa, että MH:n seinät ovat muovia ja äänieristykseltään sen mukaiset. MH:ssa on myös paljon mukavampi istua ja ihmetellä, kun sataa. Siis telttaan verrattuna.

MH:ssa on melkein kaikki valmiina: tuot vain omat lakanat, pyyhkeet, ruoat, pesuaineet, pesusienet, rätit, mausteet, vaatteet, teeveet, petankkikuulat ja kirjoituskoneen.

Keskiverto ranskalainen haluaa tutustua muihin keskiverto ranskalaisiin lomillaan. Sen tähden hän hakeutuu lomailemaan paikkoihin, missä se on mahdollista. Kämpingillä se on, koska henkilökunta järjestää ohjelmaa, jonka tuoksinnassa on mahdotonta olla puhumatta muiden lomailijoiden kanssa. Loman lopussa kaikki tietävät, että miehesi voitti petankkimestaruuden, poikasi uimakisat ja itse pelkäät nolanneesi maineesi koko maailman silmissä laulamalla Aretha Franklinia karaoke-illassa. Ja kun viereisen MH:een pikku poika sinua siitä kehaisee, et enää osaa muuta kuin ihailla paikallisten huumorintajun varhaista kehittymisikää.

Ah, mutta mikä sen ihanampaa kuin palata takaisin kotiin, Normandiaan, ja unohtaa loma traumoineen. Niistä pääsee onneksi nopeasti yli, kun lukee lehdestä, että 46 % ranskalaisista ei lähde lomille ollenkaan ja että tuo luku kasvaa vuosi vuodelta. Pistää harmaaseen aineeseen liikettä. Suomessa vastaava luku on Tilastokeskuksen mukaan 14,8 %*. En tiedä voiko näitä lukuja verrata, mutta äkkisiltään haluaisin kuitenkin olla sitä mieltä, että elintaso on Suomessa korkeammalla kuin Ranskassa, jos lomailua pidetään elintasoon liittyvänä mittarina.

Niinh, lomalla onnistuin nettipaastossa ja epäonnistuin aivoituspaastossa. Se ei onnistunut, koska myrkytin mieltäni, ja sitä myötä kieltäni, bretagnelaisen tuttavan palopuheilla. Hän oli suurin piirtein kaikkea vastaan. Onko hän tyypillinen bretagnelainen? Kotimatkalla kuuntelin häneltä saamaani lahjaa: "Les Ramoneurs de menhirs (Hiidenkivien nuohoajat)" -yhtyeen levyä. Säkkipillipunkkia lauletaan bretonin kielellä ja vaikka sanoista ei ymmärrä mitään, niin niiden kapinahenkisyys paistaa läpi jo pelkästä laulannan intensiivisyydestä. Ymmärsin yhdestä laulusta yhden sanan kannabis ja toisesta toisen Sarkozy. Ilmeisesti laulaja on toisen puolesta ja toista vastaan. Tähän kai tiivistyy aikojemme kapinahenkisyys. Vai ovatko nuoret vain ymmärtäneet, ettei maailma tästä parane, vaikka kuinka oltaisiin eri mieltä. Tulipahan soitettua poskea bretagnen sateessa auringon alla ja parannettua maailmaa edes sen häviävän pienen hetken, hiekanjyväsen verran.

* "Suomalaisista ilmoitti vuonna 2009 14,8 %, ettei heillä ole varaa kodin ulkopuolella vietettävään viikon lomamatkaan vuodessa" (Tilastokeskus).