Tarinan suunnittelu on siinä vaiheessa, että voin pian aloittaa näppiksen takomisen. Mutta sitä ennen minun on päätettävä, tai ainakin asiaa ajateltava, että kenelle kirjoitan. Kuka haluaisi tarinani lukea. Koko universumi tietenkin, jos minä saisin päättää. Todennäköisemmin tarinaani ei tule koskaan lukemaan muut kuin muutama ystävällinen esilukija. Sehän ei estä minua kirjoittamasta, vaikka asia sinällään aiheuttaa minussa usein kummastuneita ajatuksia. Kuten mitä hemmettiä miksen voi mieluummin keräillä jotain, vaikka shampanjapullon korkkeja. Tai mene ja opettele vuorikiipeilemään.
Ei istun alas ja mietin, että mikä on tulevan tarinani mahdollinen yleisö. On kai parempi aloittaa yksinkertaisista asioista: Olen itse nainen. Sillä on väliä kirjamarkkinoilla, mutta se ei estä poikia tai miehiä lukemasta tarinaani. Päähenkilö on nuori nainen, mutta en haluaisi senkään poistavan tarinaani poikien/miesten lukulistalta. Päähenkilö on nuori eikä keski-ikäinen eikä vanha. Pitääkö kohteeni olla siis nuoriso? Puren huulta. En haluaisi määrittää sitä sen tarkemmin. Itse tarina ja sen elementit ratkaisevat kuka siitä kiinnostuu. Yritän siis eliminoida: siitä ei tule tyttökirjaa, eikä chit littiä, eikä dekkaria. Haluan kirjoittaa viihdettä, seikkailua ja romantiikkaa.
Kohde tarkentuu: nuorten ja nuorten aikuisten seikkailuromaani fantasialla höystettynä.
Toistaiseksi en pysty parempaan, kai se on jo hyvin, kun näin paljon tiedän siitä toistaiseksi kirjoittamattomasta.
Eilinen auringonlasku oli upea. Tummilla ukkospilvillä oli kultaiset reunukset ja taivas niiden takana hohti hopeaa. Pilvenraot päästivät läpi auringon viimeiset säteet kohti taivaanlakea. Olin juuri ottanut kampasimpukat jääkaapista ja pysähdyin katsomaan ulos keittiön ikkunasta. Luonto oli parhaimmillaan. Aika pysähtyi hetkeksi. Päätin, että tarinani auringonlaskut olisivat juuri tuollaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti